Olen viimeaikoina huomannut oppineeni elämästä jotain olennaista. Tai ainakin luulen ja toivon niin.
Tänä keväänä ja kesänä olen aiemmasta poiketen uskaltanut tehdä pieniä spontaaneja päätöksiä ja tehnyt joitakin asioita vain siksi, että pidän niistä. Olen esimerkiksi lähtenyt illalla lenkille vaikka olen jo syönyt iltapalan - vain siksi, että ulkona näyttää niin kauniilta. Olen seissyt kaverin alaovella ja soittanut: "Olisin tulossa teelle, oletko kotona?" Ja eilen ostin kaupasta kalliimpaa oliiviöljyä siksi, että siinä oli kauniimpi purkki. Tein tonnikalakastiketta ja olen aivan varma, että siitä tuli niin täydellisen hyvää juuri siksi, että kokkaaminen oli mukavaa. Ja kokkaaminen oli mukavaa hienon öliiviöljypurkin takia.
Viikonloppuna päätin myös täysin spontaanisti, että voin aivan hyvin kuluttaa palkallisia lomapäiväni lähtemällä Helsinkiin. Jonka jälkeen päätin, että jos olen kerran menossa Helsinkiin, voin aivan hyvin tiedustella, josko tätini olisi kotosalla ja pääsisin poikkeamaan myös Lahteen. Nyt on siis tiedossa varsin mukava reissu kauan kaipaamaani Helsinkiin ja myös Lahteen. Eikä päätösten tekemiseen tarvittu kuin pari minuuttia.
Joskus on todellakin helpompaa elää hieman suunnittelematonta elämää. Silloin tämän arjenkin keskellä muistaa, että on todellakin mitä kaunein kesä ja heinäkuu. Ja voi matkustaa sinne ja tänne ja herätä ja mennä kauppaan ja syödä aamupalaksi lihapullia.
Töissä kuuntelin Saariston lapsia ja se sopi aivan täydellisesti tämän kesäiseen tunnelmaani. "Jokainen päivä on kuin kokonainen elämä".
Nyt voisin lähteä lenkille ja kauppaan ostamaan jäätelöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti