Millaista iloa voikaan tuottaa pieni punainen ilmoitus Facebookin nurkassa! Tuntuu hullulta, että pienellä punaisella läikällä voi kutsua ihmiset kokoon lyömään värikkäitä palloja valkoisten porttien läpi. Jos aurinko paistaa ja Saimaan laineet liplattaa, ei voi kuin olla hyvällä tuulella. Pieni lumikuurokaan siinä välissä ei haittaa, koska pelitilanne on niin tiukka.
Uusi aamu alkaa ja minä vaellan ihmispuumien, vamppyyrien ja muodonmuuttajien maailmaan. Löhöily vieraalla sohvalla vierähtää kolmen tunnin mittaiseksi ja liika eläytyminen saa mahan kurnimaan. Kotona odottaa itsetehty nakkipata ja pyykinpesu. Kouluhommat. Sitten pieni kiire ja pyöräily kaupungin läpi.
Uusi nurmikko, uusi rata, mutta sama peli. Jälleen krokkaillaan ja menetetään hermot siihen, kun ei vain osaa. Itsekin hukkasin käytännössä voiton, kun krokkasin vahingossa itse mestarin pallon siihen perhanan tikkuun. Ja oma pallo jäi sitkeästi junnaamaan noin kymmenen sentin päähän. Seurapelit on silti parhaita. Oikeaa elämää eikä mitään häröä tietokonetodellisuutta.
Ja mikä kruunaakaan tämän illan. No se yksi perisuomalainen urheilujännäri. Juurikin se sama laji, joka viime keväänä sai ihmiset halailemaan ventovieraita ja kiipeilemään ties minne katoille. Toukokuun riemua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti