Linnassa

- Mikä tuolla seinässä välkkyy?
-Ai missä? En mä nää mitään...
- No tuolla, se tulee varmaan mun korviksista
- Missä? Kun ei siellä välky mikään.

-Miks te tuijotatte sitä seinää?

- Siellä näkyy neitsyt Maria
-Ai näkyy, ai missä?
-No tuolla noin, tossa on sen käsi ja tossa sen pää
- Ei ku oikeesti, kyllä te katoitte äsken sitä seinää
- No kun tuo olevinaan näki siinä jotain heijastuksia.
-Aha

Äskeinen keskustelu ei ole salakuuntelun tulos joltakin hullujen huoneelta vaan se käytiin koulumme pikkujoulujen alussa, kun odottelimme ohjelman alkamista. Opiskelukaupunkimme identiteetti rakentuu yhden linnan ympärille ja minun mielestäni on mahtavaa, että mekin köyhät opiskelijat pääsemme kerran vuodessa juhlimaan tuon kivisen linnan muurien SISÄpuolelle. Linnanjuhlat ovat täällä perinne, jollaista ei varmaan muissa kaupungeissa ole. En ainakaan usko, että kovin moni muu yliopisto viettää pikkujoulujaan historiallisessa linnassa.

Laulut kuulostivat kauniilta ja ruoka oli erikoisen hyvää. Viinikin virtasi, niin kuin kuuluu, ja yksi linnanneitokin käyskenteli juhlijoiden joukossa. Juhlan ohjelmaan oli panostettu tänä vuonna todella paljon ja näimme improteatteria, breakdancea ja tanssia. Paras osuus on tietenkin viimeiset tunnit, kun juhlat jatkuivat vapaammin bändin soittaessa ja ihmisten tanssiessa. Jalkojen väsyessä kivilattialla humpataan yleensä ilman korkkareita, mutta ihme kyllä jaksoin tänä vuonna baariinkin eivätkä jalat tuntuneet edes kipeiltä.

Kyllä näin mukavan illan jälkeen voi taas olla onnellinen siitä, että valitsi opiskelupaikaksi juuri tämän pienen kaupungin. Kaupungin, jonka sielu taitaa asua juuri tässä linnassa ja kylmässä tuulessa.