perjantai 2. joulukuuta 2011

Lähtö

Ajatukset poukkoilevat hyvin levottomasti koulutehtävän ja pukuongelman välillä. Kun saan pakollisen esseen kirjoitettua, käyn suihkussa ja alan etsiä ehjiä sukkahousuja. En muistanutkaan, että ostin viime keväänä varmaan kolmet uudet ja ehjät versiot, joten ensimmäinen ongelma ratkeaa helposti.

Aikaa lähtöön on vielä runsaasti.

Alan laittaa hiuksia ja koetan muutamia erilaisia virityksiä. Lopulta päädyn ihan perinteisiin kiharoihin. Alan sovitella eri juhlamekkoja, joita minulla on siis huimat kolme kappaletta. Yhden hylkään heti, koska se on kaikkine kukkakuoseineen ihan liian kesäinen. Toisessa mekossa on tahra ja koetan liottaa sitä pois. Kun mekko kuivuu, koetan viimeistä vaihtoehtoa ja päätän laittaa sen. Otan kuitenkin hiustenkuivaajan ja koetan kuivattaa myös tahramekkoa. Jospa sittenkin laittaisin sen. Olo on jotenkin utuinen, tuntuu etten pysty tekemään edes mitään ratkaisuja mihinkään, vaikka vaihtoehtoja ei käytännössä ole kuin yksi. Haahuilen edestakaisin eteisen ja olohuoneen väliä vailla varsinaista syytä. Siirtelen asioita paikasta toiseen ihan muuten vain. Mekko kuivuu, mutta tahra on jäljellä, eli siis päädyn lopullisesti viimeiseen vaihtoehtoon.

Pukuongelma ratkaistu, aikaa on edelleen runsaasti jäljellä.

Alan miettiä, mitä kaikkia tavaroita tarvitsen välttämättä mukaan ja sen perusteella valitsen sopivan laukun. Tässä vaiheessa asuntoni on jo täynnä sinne tänne ripoteltuja vaatekappaleita ja laukkuja; kännykkä, lippu ja lompakosta otetut rahatkin jäävät lattialle puolitiehen. Kävelen edes takaisin ja vilkuilen kelloa viiden minuutin välein. Koetan soittaakin jollekin, mutta kukaan ei vastaa. Aikaa on liikaa.

Lopulta jäljellä on enää reilut puolituntia. Hätkähdän ja alan kiireesti lämmittää ruokaa ja samalla meikkaamaan. Ajatukset tuntuvat heti paljon kirkkaammilta, kun on pakko pitää kiirettä. Hotkin ruokani, meikkaan ja viimeistelen asuni juuri parahiksi. Kokoan vielä laukkuun kaiken tarpeellisen roinan lattialta ja puen ulkovaatteet päälle. Kyyti tulee juuri sopivasti.

Opetus oli: Ei kannata alkaa valmistautumaan liian aikaisin, koska paras lähtötunnelma on juuri siinä, kun syö ja pureskellessaan ruokaa juoksee vessaan meikkaamaan. Ne päätökset ja valmistelut, joihin nyt käytin varmaan kolme tuntia, olisin voinut oikeasti tehdä noin tunnissa ja lopputulos olisi ollut ihan sama.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti