Pahasti Gaalakiireiden jalkoihin jäänyt, hyvin keskeneräinen kandintyö on kummitellut ajatuksissa viime keskiviikosta asti. Eilen päätin, että tänään minun on ryhdistäydyttävä, otettava itseäni niskasta kiinni ja herättävä aamulla viimeistään puoli kahdeksalta ja alettava ahkeroimaan. Oletin aamuherätyksen olevan hyvinkin tuskainen ja koetin tsepata itseäni ajattelemalla olevani Gilmoren tyttöjen Rory. Hän jos kuka on oikea ahkeruuden perikuva ja ehkäpä mielikuvaleikittely auttoikin. Aamulla nimittän torkutin vain kerran ja nousin yllättävän pirteänä ja hyväntuulisena. Nyt pidän ansaittua taukoa ja aivojen lepuutus -hetkeä. Ja kuvittelen edelleen olevani Rory jossakin Yalen asuntolan soluasunnossa. Kahvikuppi vaan puuttuu vierestä.
Tämä viikko on kulunut hurjan nopeasti ja nyt mielessä polttelee jo viikonlopun Tampereen reissu. Tampereella vietetään perinteisiä opettajiksi opiskelevien talvipäiviä, joihin nyt kuuluu lähinnä hengailua, pulkkamäkeä, baareilua, vessajonottelua ja yhteisruokailua. Niin, ja parin tunnin yöunet. Viimevuonna talvipäivät järjestettiin Jyväskylässä ja muistan parhaiten juuri lähtöjännityksen, meno-ja paluumatkat, lauantai-illan syömingit, juomingit ja baarin, jonne piti jonottaa yli 20 asteen pakkasessa varmaan puolituntia. Mutta olihan se hauska viikonloppu, jonka jälkeen tosin muistan huokaisseeni "Onneksi talvipäivät ovat vain kerran vuodessa!". Vuosi on nyt kulunut, joten Tampere calling. Ja henkilökohtaisesti olen kyllä huomattavasti enemmän innoissani Tampereesta kuin Jyväskylästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti