Herätyskello soi tänään sänkyni vierellä 6.30 ja saman tien napsautin radion päälle. Tiesin, että tänään julkaistaan suosikkibändini uusi single ja radiofriikkinä tiesin, että aamuohjelmassa usein "ensisoitetaan" kappaleita. Hajuakaan minulla ei ollut ajasta, joten päätin aloittaa heti alusta, jolloin juontajilla on tapana kertoa aamun ohjelmasta. Kuuntelin unenpöppörössä viisitoista minuuttia puhkikuluneita kappaleita, eikä kukaan maininnut sanaakaan mistään ensisoitoista. Suljin radion ja nukuin uudelleen.
Pitkälti aamupäivän puolella tajusin, että radiossa on juuri alkamassa uuden musiikin ohjelma ja päätin varmuuden vuoksi kuunnella sitäkin. Tadaa. Juontaja sanoi juuri, että bändin uusi sinkku soitetaan ihan pian ja lisäksi muutama jäsen on haastattelussa aivan kohta. Hymyilin. Kävin äkkiä vessassa. Eihän uuden kappaleen huumaa voi pilata vessahädällä. H-hetki läheni. Makasin selälläni valkoisella matolla, katselin auringonpaistetta ja sinistä taivasta vasten piirtyviä vaahteran oksia. Kappaleen aikana alkoi räystäältä tippua vesipisaroita. Hymyilin enemmän ja tunsin kevään lähestyvän kohisten.
Nyt kuuntelen samaa kappaletta Spotifystä ja joku kysyy, miksi ylipäänsä kyttäsin kappaletta radiosta, koska paljon helpommin sen voi kuunnella netistä. Ihan milloin itse haluaa eikä tarvitse herätä puoli seitsemältä kyttäämään. Mutta kun siinä on juuri se juju. Se onnen tunne, kun sattuu olemaan juuri oikealla kanavalla oikeaan aikaan. Vastustin Spotifytä pitkään siksi, että se mielestäni jollain tapaa "pilaa" musiikista saatavaa nautintoa. Kun kaikki on liian helposti saatavilla, ei mikään tunnu enää oikein miltään. Sama nyt pätee ihan koko nykyiseen yhteiskuntaan, koska netissä on oikeastaan kaikki ja monilla on netti kännykän kautta mukana koko ajan. Kaikkea saa kuunnella ihan milloin vain, eikä enää tarvitse juosta kirjastossa hakemassa varauksia ja olla onnellinen siitä, että on vihdoin saanut levyn niiden kymmenen aiemmin varauksensa tehneen jälkeen. Lopulta taivuin Spotifyhyn vain siksi, että kaikkea haluamaani musiikkia ei yksinkertaisesti ole kirjastossa. Yhä edelleen käyn silti myös siellä lainaamassa levyjä. Ja jos huviksenne uskotte, niiden kuunteleminen tuntuu siltä oikealta musiikin kuuntelemiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti