Vaalea talviaamu muuttuu nopeasti hämärän kautta pimeäksi. Raukea ja hidas sunnuntai suorastaan vaatii käpertymään peitonmutkaan, hakemaan uusia ja uusia paloja pitsaa sekä katsomaan monta jaksoa uudehkoa päivittäissarjaa netistä. Peruuntuneet suunnitelmat sallivat uppoutumisen fiktiivisten henkilöiden elämänkiemuroihin moneksi tunniksi. Kotona on hyvä olla, koska eilisen suursiivouksen jäljiltä joka paikka kiiltää ja kaikki on tip top järjestyksessä. Siirsin tietokoneen erittäin hienon älynväläyksen seurauksena lattialle, koska näin ollen saan tehtyä paljon enemmän juttuja pöydän ääressä. Nyt ei myöskään tee mieli jumittaa koneella liian kauaa, koska asento tuntuu hyvin epäergonomiselta. Hartioita jumii jo nyt.
Eilen istuttiin iltaa kaveriporukalla, syötiin, juotiin ja pelattiin Guitar heroa ja jotain autopeliä (sori H, mulle ne kaikki näyttäytyy ihan samanlaisina, kaikissa ajetaan autolla:) Illalla mentiin vielä baariin ja jouduttiin jopa jonottamaan hetkinen. Tosin imagojonossa, porukkaa ei ollut mitenkään erityisesti. Huomasin itsestäni kasvaneen jotenkin uudenlaisen baareilijan, on-off -tyypin. Jos tuli hyvä kappale, hypin ja pompin ihan hulluna, eikä tila meinannut riittää, mutta jos kappale ei iskenyt, en jaksanut juuri evääni heilauttaa.
Kohta vuorossa joulukorttien kirjoitus ja siirtyminen ikkunan toiselle puolelle, auringon kultaamaan, hämärtyvään iltapäivään. Ulos, koska ulkona ilma on raikasta ja pakkanen nipistelee poskia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti