Viimeiseen seitsemään päivään on mahtunut yhtä ja toista. Olen nauttinut jälleen kerran mökillä olemisen rauhasta ja hurjasta mäenlaskusta potkukelkalla koiran vetäessä täyttä laukkaa kelkan edessä vielä lisää vauhtia. Olen nukkunut junassa ja lukenut tunnin Kjell Westön kirjaa Älä käy yöhön yksin Pieksämäen rautatieasemalla. Samaisena päivänä käytin varmaan neljä tuntia koulun pikkujouluihin valmistautumiseen, olipahan kerrankin aikaa oikein kunnolla. Juhlat juhlittiin Olavinlinnassa, missäs muuallakaan kun Savonlinnassa ollaan. Linnassa oli ruokaa, juomaa, tanssiesitys, räppiä ja bändi. Ja ihan huippu dj. Loppuillasta tanssittiin jo ilman korkkareita linnan kivilattialla, tai no, omalta kohdaltani se oli kai lähinnä pomppimista. Kotimatkaa kaunisti järjettömän kaunis lumisade, joka sai koko paikan näyttämään satulinnalta.
Eilen oli musiikinopiskelijoiden järjestämä kirkkokonsertti pääkirkossa. Lauluja oli valittu esitettäväksi laidasta laitaan, siellä laulettiin niin Varpunen jouluaamuna kuin joitain ihme saksankielisiäkin veisuja :) Tänään aihepiiri vaihtui aivan toiseen ja löysin itseni liikuntatunnilta harjoittelemasta lay uppia ja vastustajan harhautusta. Niin korista siis, pitää tarkentaa, koska itse en edes ennen tiennyt, mitä lay up tarkoittaa(enkä kyllä tiennyt vielä kuukausi sitten sitäkään, mitä passari tekee lentopallossa...). Että ala-asteen liikanopettaja juu. Loppuillasta istuttiin vielä kolme tuntia muutaman muun kanssa koululla aloittelemassa joulun jälkeen varsinaisesti alkavaa valtavaa editointiurakkaa. Suunniteltiin jo makuupussien hommaamista ja majoittumista koululle.
Olo on jouluinen. Joulua odottava ja lomaa odottava. Odotan sitä, että pääsen vähäksi aikaa pois täältä kouluaherruksen keskeltä tv:n, saunan ja suklaan ääreen. Ja että pitkästä aikaa näen erään ystävän joka tulee Kajaaniin jouluksi. Voihan voi, enää kuusi koulupäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti