Nukuin tänään myöhään ja noustuani söin paljon aamupalaa. Karjalanpiirakoita, jogurttia, banaania. Lähdin pyörällä kohti keskustaan ja poikkesin matkalla ostamaan itselleni pussillisen karkkia. Tori oli täynnä ihmisiä ja ilmapalloja.Ostin pillimehua ja jatkoin matkaa. Löysin sopivan varjoisan penkin järven ääreltä ja istuin lukemaan. Luin ja söin karkkejani ja join mehua mutta jostain syystä ei tuntunut "lomalta". Ympärillä olevat ihmiset häiritsivät, kirja oli huono ja välillä aurinko paistoi liian kuumasti ja sitten tuli kylmä. Vaihdoin paikkaa ja näin lapinkoiran. Sain silittää sitä ja koti-ikävä hellitti hetkeksi. Kävelin linnaan ja nuuhkin sen kivistä tuoksua. Aurinko lämmitti nyt juuri riittävästi ja järvimaisema näytti niin kovin kauniilta. Silta avattiin ja suuri valkea laiva ajoi ohi. Kannella oli miehiä puvut päällään ja veneen kyljessä luki "tilausristeilyt".
Vaikka kirja oli huono, jatkoin sen lukemista kotona ja ehkä se vähän paranikin. Ehkä teksti alkoi muuttua luettavammaksi tai ehkä vain aloin löytää tolkkua lähes puolen sivun mittaisista lauseista. Aurinko kääntyi talon taakse vähän kerrallaan ja siirryin aina hiukan edemmäs varjon tieltä. Tunsin vihdoin etäisesti olevani lomalla ja ymmärsin, että seuraavat kolme kuukautta ovat vailla minkäänlaisia velvoitteita koulun suhteen. Ilmassa tuoksui tuomet ja jotkin muutkin kesän kukat. Nyt kuulokkeissa pauhaa Disco Ensemblen uutuus, nälkä kurnii jälleen vatsassa ja mieli hapuaa yhä enemmän kiinni siitä ihanasta loman vapauden tunteesta, joka on nyt juuri tässä ja näissä päivissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti