happines

Päätin nyt, että tässä tekstissä en mainitse sanallakaan mitään luontoon tai maisemiin, lumisiin puihin, pakkaseen tai talveen viittaavaa. Jokainen luultavasti osaa tehdä asiasta omat päätelmänsä vilkaisemalla ikkunasta ulos :)
Loma meni. Kotiin tullessa seinät näyttivät tyhjemmiltä kuin muistin, huone avarammalta ja kaikkialla oli raivostuttavan siistiä. Jätin rinkan ja kaikki tavarat levälleen pariksi päiväksi ihan vain siksi, että olisi vähän kotoisampi olo. Minusta tuntuu, että joululomalta palaaminen on yksi vuoden ärsyttävimmistä asioista. Paluu yksinäisyyteen kodin melskeestä, kouluun television äärestä, koulutöiden kimppuun laiskan joutilaisuuden jälkeen. Ääh, Not my thing, not at all.

Vielä on kuitenkin mieltä hallinnut hapuileva hymyily. Kavereiden näkeminen on aina kivaa, lisäksi koulussa ei vielä ole ollut juuri mitään ja aikaa on jäänyt lueskeluun ja ulkoiluun, ja siihen tv:n katseluun, edelleen. Uuden vuoden alulla on se kumma voima, että aikaa ja energiaa tuntuu olevan yltäkyllin ja nimenomaan kaiken hyvän ja mieltä piristävän tekemiseen. Tänään aloitan sitä paitsi uuden harrastuksen: latinalaistanssien alkeet. Innostus heräsi jo viime syksyn aikana, kun kävin kilpatanssin alkeissa, jossa harjoiteltiin sekä vakkareita että lattareita. Lattarit kuitenkin innosti enemmän ja nyt Dirty Dancing 2 -leffa mielessä pyörien niitä lähden opettelemaan.

Uusi vuosi on tuonut myös kasvavan ahdistuksen tulevasta. Sivuaineesta, kesätöistä, töistä, tulevaisuudesta. Haluan pois Savonlinnasta. Haluan Helsinkiin. Haluan kokea ison kaupungin, ulkomaille.Kokeilla siipiäni jossain muualla; tämä pieni kaupunki on alkanut vaivata kasvavassa määrin oman pienuutensa takia. Kaikkialla hoetaan sitä, että elämä on lyhyt ja siitä olisi otettava kaikki irti. Ja toisaalta, kaikki on aina omasta asenteesta kiinni. Mutta voiko hyvällä asenteella täyttää sitä tyhjyyttä, joka valtaa mielen kun tajuaa toisten elävän vaihtelevaa seikkailua maailmalla tai edes siellä Helsingissä? Ja itse tuntee jumittavansa täällä. Mutta onneksi kaikella on tapana järjestyä. Pitää vaan luottaa ja uskaltaa mennä, kun tilaisuus tulee.