keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Syysillan kadonnut valo

Kuuma terä saa tinalangan sulamaan ja leviämään hehkuvana liemenä kahden teräslevyn väliin. Kun tina jähmettyy, ovat teräslevyt kiinnittyneet toisiinsa. Tätä kutsutaan pehmytjuotoksi ja tätä harjoittelin tänään koulussa. Erään kerran kun en onnistunut, sain aikaan pieniä tinahelmiä, joka oli aika mielenkiintoista. Pidän aika paljon teknisistä töistä :)

Koulussa oli tänään hämärämpää kuin tavallisesti. Se ei johtunut siitä, että sisätilat olisi yritetty sovittaa yhteen ulkona vallinneen hyvin harmaan ja syksyisen tunnelman kanssa, vaan energiansäästö tempauksesta. Minusta hämärä koulu oli jollain tavalla hyvin tunnelmallinen eikä se synkistänyt mieltä, kuten olisi ehkä saattanut odottaa. Oikeastaan tuli vain tavallista kotoisampi olo. On hassua huomata, että tällaisilla aivan pienilläkin muutoksilla voi arkipäivä tuntua erilaiselta. Ja näinä syysiltoina, kun valo on jo ulkoa kadonnut ja kun koko päivän on kulkenut muutenkin heikossa valossa, voi antaa itselleen luvan olla kotonakin sytyttämättä kattovaloja ja istua kynttilöiden tunnelmassa.

Kaksi perhosta lepatteleekin nyt ikkunalaudalla. Ikkunan takana näkyy sateen kastelema katu ja maahan sataneet vaahteran lehdet. Biologian kirja odottaa sängyllä lukemista ja tiskit keittiössä sitä, että joku tulisi ja tiskaisi. Minä odotan sitä, että kello tulisi yhdeksän ja voisin tehdä jokaviikkoisen matkan Karjalan kunnaille. Haikailla hetken kesää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti