torstai 18. syyskuuta 2014

Alkua ja yksi poikakin

 Tämä on taas ehkä vähän vanhan toistoa, mutta onpahan vanha olo yliopistolla. Vaikka niin kai se kuuluukin olla. Olenhan ollut siellä jo niin monta monta vuotta. Tajusin asian oikeastaan taas konkreettisesti, kun olin baarissa haalarit päällä ja joku heppu kysyi "Ootteks te fukseja ku teil on noi haalarit?" Sanoin vaan että " Joo ei olla, mie oon jo seitsemättä vuotta yliopistolla... Että kiitos vaan." Vaikka ehkä se pitäisi ottaa ihan kohteliaisuutena jos näyttää niin nuorelta.

 Mutta niin. Eipähän tähän opiskelijan arkeen ole tänä syksynä ihmeempiä kuulunut. Paitsi olen alkanut urheilla. Aiempaan nähden hyvin paljon. Joihinkin tuttaviin verrattuna määrä on silti ilmeisesti edelleen melko vähäinen. Mutta itselleni riittävä. Uskalsin mennä myös telinevoimisteluryhmään, vaikka en mitään osaakaan. En edes sitä kärrynpyörää...Vielä.



 Ja onhan sitä ollut yhdet bileetkin. Lehtiä Ilosaaressa, vesisadetta, puhetta politiikasta ja kehitysvammaisten oikeuksista. Jukka Poika. Ja hullut pomppimistanssihyppelyt ihan vaan koska joku tietty hattupäinen herra sattui laulamaan oman keikkansa lopulla haluavansa tavalliset hautajaiset. Minäkin taidan tahtoa sellaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti