Jätin tänään kumisaappaat yliopiston naulakoille ja lähdin ruokalaan pelkissä villasukissa. Heti jonossa joku mainitsi "tuolla on sitten vähän lasinsiruja lattialla." Kiva. Jonon edetessä kirjaimellisesti hiihtelin eteenpäin. Ajattelin, että jos en nosta jalkoja ollenkaan, eivät lasinsirutkaan voi joutua jalkojen alle. Logiikka toimi ja sain lihapullani syötyä vailla kivuliaita verisiä jalkapohjia. Muuta onnistunutta tässä koulupäivässä ei sitten oikein ollutkaan. Ensinnäkin olen ollut taas kipeänä ja tulin kouluun, koska oletin, että meillä on luentoa kahdestatoista kahteen. No, sitä luentoa olikin sitten vaivaiset kaksikymmentä minuuttia. Periaatteessa siis oikein hyvä, voisin lähteä nopeasti takaisin kotiin köhimään. Mutta. Olin sopinut graduohjaajan kanssa tapaamisen kahdeksi. Joten nyt saan sitten tappaa aikaa täällä atk luokassa, niistää nenää, kirjoittaa blogia tästä päivästä ja miettiä miten paljon gradu olisi saattanut edetä tänäänkin. Sopii nyt edes olettaa, että se tapaaminen ohjaajan kanssa auttaisi ja muutamat pulmat ratkeaisi.
Sellaista tänään koulussa. Periaatteessa on kuitenkin ollut ihan kivaa päästä välillä ihmisten ilmoillekin neljän seinän sisältä. Mutta kyllä sitä kaipaa kovin muutamia edellisiä vuosia, jolloin tällaiset yllättävät hyppytunnit kulutettiin isolla porukalla sohvilla istuen ja jutellen. Parhaassa tapauksessa vielä pelailtiin jotain. Ja naurettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti