Nousen tuolille seisomaan. Ympärilläni on kymmenittäin kauniita tyttöjä pukeutuneina raidallisiin paitoihin ja muutama merimiesasuinen poikakin on eksynyt joukkoon. Me laulamme Maamme laulua ja tunnelma menee ihon alle. Onko se niiden juomien syy, joita on koko illan saanut kippistellä vieruskavereiden kanssa vai kenties vaan nuoruuden? Kun tajuaa pitkästä aikaa olevansa elossa ja nuori juuri sillä elokuvista tutulla tavalla, kun kaikki on uutta ja elämä vasta edessä. Säkeistöt loppuvat mutta kukaan ei haluaisi lopettaa. On vaan niin ihanaa olla osa pientä ja tiivistä joukkoa, laulaa ja ajatella tulevaisuutta. Ja Suomea. Laulun loputtua on aikaa syödä vielä viimeiset jälkiruuan rippeet ja nostaa viimeiset maljat hyvälle seuralle.
Koulun käytävät ovat hämyisiä. Jossain saattaa köpitellä mummo, jossain viikinkihattuinen poika. Yhtäkkiä viikinkihattu on minulla. Mummon pojalla on piilopullo. Me lähdemme kävelemään baariin. Kadut ovat liukkaat ja takerrun kaimani käsipuoleen koko matkaksi. Perillä en sisäistä musiikkia mutta hypin silti. Parasta baarissa on silloin, kun tekee vaan mieli hyppiä. Kun jalat eivät tunne väsymystä, eikä mieli ajattele "miten p**kaa musiikkia taas"; tekee mieli vaan loikkia. Jossain vaiheessa iltaa rohkaisen mieleni ja osallistun jopa karaoken laulantaan. Onneksi mikki taisi olla aika kaukana.
Sitten tutut vaan lähtevät, mutta minua ei huvita. Minulla on edelleen kivaa, enkä tahdo nukkumaan. Ehdin nukkumaan seuraavana yönä. Ja sitä seuraavana. Tanssin niin kauan kunnes viimeisetkin puolituttavat häipyvät. Lopulta annan periksi ja lähden itsekin kotiin.
Harvoin on ollut noin mukavaa iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti