Ilta, ja Saimaan laineet liplattaa jälleen. Lenkillä saa hämmästellä laivan valoja telakalla ja kuunnella radiota rauhassa. Koirasta muistuttaa täällä kaupungissa vain sen tuoksu lapasissa. Melkein pari kuukautta elämäni oli jokseenkin pakattuna rinkkaan ja laukkuihin, vaikka käytännössä oli vain kodeissa. Olin iskällä, olin Kajaanissa, olin mökillä. Ja viikon Lapissa vaeltamassa. Tuntui ihanalta taas vähän aikaa asua ihmisten kanssa. Herätä aamulla toisten ääniin ja illalla toivottaa jollekulle hyvää yötä.
Uuden lukuvuoden velvollisuudet alkavat pikkuhiljaa kasautua. Tein tänään ensimmäisen to do -listan ja sain siitä paria juttua jopa aloitettua. Eilen menin kouluun vain kuullakseni tulleeni sinne turhaan, joku neropää oli siirtänyt tuntien aikatauluja kertomatta siitä opiskelijoille. Tänään päästiin vähän jo opintojen makuun. Oloni oli kuin Rorylla Yalessa, kun heti ensimmäseksi käteen lykättiin kirjalista maailmankirjallisuuden klassikoista, joista pitäisi melko nopealla tahdilla lukea kolme. Onneksi parhaillaan lukemani Juha Itkosen Seitsemäntoista on jo lopussa, joten ei tarvitse jättää sitä kesken. En ymmärrä ihmisiä, jotka voivat lukea useita kirjoja yhtä aikaa. Minulla on kai jonkinlainen pakkomielle lukea yksi kerrallaan, enkä yleensä jätä mitään kesken, vaikka kirja tuntuisi kuinka huonolta.
Ai niin. Se koulu oli kuitenkin aivan yhtä kiva kuin ennenkin. Syömistä, hengailua sohvilla, jumppaa, vähän opiskeluakin ja extempore tuutorointia viimevuoden projektin tiimoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti