Eilen istuin junassa. Olin edellisenä yönä palannut Adrianmeren rannoilta ja olin hirvittävän väsynyt. En kuitenkaan voinut nukkua. Vieressäni istui mummo keltaisessa mekossa, tukka kauniilla nutturalla ja luki Raamattua. Raamatun jälkeen oli vuorossa liuta muita uskonnollisia kirjasia. Kurkistelin vähän väliä hieman uteliaana ja mietin, miten hassua on, että näin erilaiset ihmiset kulkeutuvat samaan junaan istumaan vierekkäin. Omista kuulokkeistani pauhasi ensin Paramorea ja myöhemmin Terhi Kokkonen lauloi olevansa kännissä väärissä juhlissa.
Musiikkikin oli pakko kuitenkin sammuttaa, koska mummon puoliso istui seuraavalla penkillä ja pariskunta alkoi suunnitella tulevaa kauppareissua ja kirjoittaa kauppalistaa. Pappa puhui juuri sillä tavalla kuin vanhukset puhuvat vanhoissa elokuvissa. Muutenkin sananvaihtoa oli koukuttavan mielenkiintoista kuunnella, koska oli sanomattakin selvää, että elän itse aivan erilaisessa maailmassa, aivan eri ikäisenä. Mutta lopulta kauppalistalle päätyivät kuitenkin hyvin tyypilliset tuotteet. Maitoa, leipää, juustoa jne. Myöhemmin mummo jutteli myös minulle ja suhtautui opettajuuteeni niin suurella kunnioituksella, että tunsin todella hypänneeni viime vuosituhannelle.
En tiedä, miksi olen aina niin utelias kuuntelemaan junissa muiden ihmisten juttuja. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että sain havainnoida palan aitoa ja alkuperäistä suomalaisuutta. Vanhukset juttuineen toivat maailmaani palan sitä todellisuutta, jota itse olen nähnyt korkeintaan jossain vanhoissa elokuvissa, melkein kuvitellut sen kuihtuneet jo olemattomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti