Pölyn alla kultaa

 Viikonloppu on täyttynyt monista mukavista asioista. On ollut uusia ihmisiä ja voitettu Alias-peli. Bataattitikkuja ja suru, ei oma mutta jaettu. Sitten musiikki, Scandinavian Music Group ja erityisesti ne menevämmät kappaleet. Uusimmalla levyllä on myös joitain ei niin täydellisiä, mutta kun niiden välissä soi Valmis tai Las Vegasin raunioilla, kaikki on hyvin. Oltiin muuten eturivissä. Ensimmäistä kertaa ikinä.

Sitten bassodisko ja Runebergin drinkki. Punainen ja limellä. Törkeän hyvää. Luultavasti parempaa kuin se torttu, mutta en muista miltä ne edes maistuvat. Huonosti nukuttu yö ja kuvitelmat siitä, että joku kuiskii korvaani. Vastapaitsettu teeleipä, sanapeli ja hengailu ystävän sohvalla oman soluhuoneen sijaan. Parhautta. Polkeminen kotiin vastasataneessa lumimuhjussa ei ehkä sitä ole.

Sitten vielä toinen ilta. Taas uusia ihmsiä.Tällä kertaa eri maista. Eri mantereilta. Yksi uskoo kohtaloon ja ennustuksiin. Yksi nimestään huolimatta ei niin viaton tunnustaa ettei osaa edes uida. Toinen haluaisi nimenomaan oppia. Kuinka paljon kasvoista tulisi peittää hunnuilla. Mikä ero on Iranilla ja Irakilla. Kiinan ja Venäjänkin politiikkaa. Politiikkaa. Mutta ei liikaa. Joku laittaa haarukan karkkikulhoon. Ja tajuaa kai jossain vaiheessa, että ei niin kuulu tehdä. Keskustelua alkoholista ja kliimakseista.

Tänään tutkin maailmankarttaa ja katsoin ulkomaan luontoon sekä Venäjän politiikkaan liittyvät dokumentit. Maailma avartuu. Illalla vielä sählyt ja yksi pieni nielty pettymys.