torstai 10. huhtikuuta 2014

huonoa suomea ja ajatusmaailmoja

Pääni on tuntunut oudolta vanulta viime aikoina. Välillä siellä seikkailevat jos jonkinlaiset ahdistavat mielikuvat yhdestä tai toisesta mahdollisesta katastrofista, joita elämässä nyt vaan saattaa tapahtua. Sitten välillä nämä ajatukset tuntuvat pelkältä huonolta filmiltä, jota katselen kyllästyneenä ja välillä jopa unohdan missä oltiinkaan menossa ja mitä sitä nyt pitikään pelätä. Sitten tulee hetki, että tajuan elämän AINA lopulta kantavan ja että en lopulta voi vaikuttaa, no juuri mihinkään. Isolla perspektiivillä. Silloin tunnen oloni leijailevan onnelliseksi, huolettomaksi  ja kevyeksi. Tuntuu kuin nojaisin vahvaan selkään tai jonkinlaiseen tukeen. Mitään pelättävää ei olekaan. Ehkä tämä kaikki on sitä itsenäistymistä.

Joku sanoisi, että minulla on vain liikaa aikaa ajatella. Kouluhommiakin on liikaa, mutta en saa aikaiseksi aloittaa mitään. Tosin nyt on pakko, koska deadlinet puskevat päälle ja yhden esseen sijasta minulle selvisi, että onkin kirjoitettava myös toinen. Olin luullut, että sen saa palauttaa koska palauttaa, mutta niin ei sitten ollutkaan. Onneksi huominen siirtyi ensi viikkoon.

On muuten helvetin ärsyttävää opiskella suomen kieltä. Lähinnä siksi, että en itse koe olevani mikään hyvä kielenkäyttäjä (juuri tuota tulostettua gradua lueskelin...) ja en aina todellakaan edes tajua, että jossain ilmauksessa olisi jotain virheellistä. Saatan jopa luulla, että se on hyvää suomea. Sitten siinä onkin käytetty jotain sanaa, jota ei saisi käyttää. Montakohan kertaa tuossa gradussakin joku tapahtuu jostakin johtuen tai joku riippuu jostakin. Yritäpä siinä sitten sanoa punastellen, että niin siis opiskelen nimenomaan suomen kieltä. Ja siinä gradussa tosiaan oli yhdyssanavirhe jo otsikossa. Tosin kyseenalainen, mutta korjata se piti kuitenkin. Onnistumisen kokemukset ei ole yhdyssana. Eräs kieleihminen tosin sanoi, että sen voisi periaatteessa kirjoittaa myös yhteen. Toinen sanoi että erikseen. Ja ohjaaja sanoi erikseen.   Kirjoitin erikseen. Ja arvata saattaa, että nuo sanat esiintyivät gradutekstissä melkoisen monta kertaa. Onneksi wordissa on se find-toiminto.

No joo, tämä tästä sekavuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti