Minusta tuntui, että hyvästelin kesän jo elokuun alussa ihan vain siksi, että sää muuttui niin syksyiseksi. Taivas oli harmaa ja vettä satoi. Yöt tuntuivat jäätävän kylmiltä ainakin niinä parina yönä, jotka nukuin teltassa. Tänä viikonloppuna kesä tuli sitten kuitenkin vielä takaisin. Tarvoin Riihimäen katuja pelkässä hameessa ja topissa ja hikoilin silti. Lakkasin varpaankynnet uudelleen, koska saatoin jälleen kulkea nurmella avojaloin. Ja kun yöllä piipahdin haistelemassa ulkoilmaa ja katselemassa tähtiä, siellä ei edelleenkään ollut kylmä vaan vain hiukan viileää. Aamiaista söin ulkona kuistilla, t-paidassa.
Eilen sää muuttui jälleen. Lähdimme soutelemaan joelle ja lähtiessä tuntui naurettavalta ottaa mukaan pitkähihaista paitaa. Paita tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä ennen puoltaväliä taivas vetäytyi pilveen ja ajoittain alkoi sadella vettä. Ukkonenkin kumisi jossain kauempana. Souteluretki kaikkine bongattuine haikaroineen, kurkiauroineen ja haukkoineen oli kai jonkinlainen siirtymäriitti. Tällä kertaa olin valmis hyvästelemään kesän. Kotona oli mukavaa laittaa vanha villapaita päälle, mennä grillikatokseen tartuttamaan siihen vähän savun hajua ja maistella tuoretta haukea.
Tänä aamuna lenkillä sadepisarat kasvoilla tuntuivat jopa vapauttavilta. Ajattelin, että nyt saa ainakin hyvällä omallatunnolla istua sisällä katsomassa yleisurheilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti